Hyvästi Bilbao ja tervetuloa joulu

Istuskelen Kalajoella takan vieressä ja ihailen joulukuusta. Kinkku on ollut koko yön uunissa ja kohta varmasti pääsemme nauttimaan siitäkin ensimmäiset siivut. Joulurauha julistettiin juuri ja mieli on rauhaa täynnä. Nyt ei tarvitse muutamaan päivään olla missään tai tehdä mitään.

Viimeiset päivät Bilbaossa menivät vauhdilla vaikka ikävä kotiin olikin iso. Yritimme katsoa ruokapaikat siten että niistä jäisi mahdollisimman paljon kerrottavaa kavereille ja esimerkiksi stake house oli erittäin positiivinen kokemus ja samoin myös mr wok, jonka buffet muistutti kokonsa puolesta enemmän laivoilla vastaan tullutta runsautta. Kävimme myös katsastamassa vihdoin guggenheim museon vaikka ainakin itselle se jäi hieman vaisuksi kokemuksena. Arvostan elämyksenä sitä että olin samassa tilassa Andy Warholin taideteoksen kanssa mutta itse teos ei tehnyt vaikutusta minuun. Voin kuitenkin nyt sanoa käyneeni siellä enkä siis jäänyt vaille sitäkään kokemusta.

Viimeiseen aamuun heräsimme hienon auringonpaisteen saattelemana ja näin ollen koin ympyrän sulkeutuvan hienosti. Ensimmäinen lento oli Amsterdamiin jossa vaihdoimme vauhdikkaasti Helsingin lentoon ja kahden nopean pyrähdyksen jälkeen olin vihdoin turvallisesti takaisin Suomessa ja kotona. Tätä olin jo ehtinyt kaivata ja se että nyt on joulu kruunaa kaiken. Espoosta Kalajoelle siirtyminen tapahtui kivuttomasti vaikka olenkin hieman allerginen kylmyydelle ja olen vain hämmästellyt tätä ihanaa valkoista maata.

Lupasin lähettää pojille Aizianiin videota täältä lumen keskeltä ja vastaanotto oli juurikin sellainen kun ajattelin. Toivonkin saavani heistä ystäviä loppuelämtässä. Olen taas paljon lähempänä tavoitteitani. 

Se oli siis sellainen työssäoppimisreissu ja haluankin kiittää vielä Espoon Omniaa ja Leonardo Da Vinci - ohjelmaa tästä upeasta mahdollisuudesta sekä kaikkia niitä opettajia jotka ovat olleet mukanani tässä kaikessa.

Hyvää joulua kaikille ja ennenkaikkea rauhallista sellaista :)

Hard work puts you in a way of good luck

Taas alkaa yksi kappale olla valmiiksi kirjoitettuna tähän kirjaan jota elämäkseni kutsun. Kaksi kk Baskimaalla oli tuli ja meni. Pääosin töiden merkeissä mutta sisältäen kuitenkin niin paljon hienoja juttuja etten voi kun taas kerran katsoa ylöspäin ja kiitää.

Kaikki tietää että elämä ei ole pelkkää nousuhumalaa ja siemensyöksyä mutta jos olet valmis tekemään kovasti töitä ja olemaan nöyrä tekemäsi edessä niin mahdollisuus löytää sinut ja silloin ainoa asia joka jää vastuullesi on sanoa kyllä.

Yksin luoja tietää mitä kaikkea tämäkin matkaaja on saanut kokea ja toisaalta miten se on projisoitunut ympäristööni mutta aina sieltä on kuitenki noustu ja voin sanoa että vastaisuudessakin tulen tekemään kaikkeni että työnantajani, läheisimmät ihmiset, perheeni tulevat olemaan tyytyväisiä nykyiseen suuntaan elämässä. Omasta mielestäni paras lahja näille ihmisille jotka oikeasti merkkaavat on olla ja tulla parhaaksi mitä voit tulla ja ennenkaikea löytää onnellisuus ja intohimo siihen mikä merkitsee sinulle eniten. On se sitten ruoanlaitto, vetouistelu, vanhemmuus tai olla vaikka maailman paras johdon assistentti. Loppuenlopuksi kenenkään mielipide ei merkitse mitään koska jos pistät sydämesi johonkin asiaan, tulet olemaan loistava ja se kyllä huomataan. Joten ainoaksi asiaksi jää enää sanoa kyllä kun se mahdollisuus tulee eteen tehdä jotain siistiä.

Enkä mäkään oo kukaan tai mikään sanomaan tai kertomaan kenellekkään yhtään mitään. Tää on vaan asia minkä itse olen huomannut elämässä.

Ikää 37 and still smiling you fuckers ;)

LOMA :)

Nyt se sitten on virallista eli olen lomalla ja seuraavan kerran laitan kokin vaatteet niskaan tammikuun puolella. Perjantaina oli viimeinen serviisi ja lounaalle oli paikan varannut vähän reilu 100 henkeä. Toisaalta se käsitti vain kolme eri porukkaa joten päästiin suht helpolla vaikka kiire olikin. Aloitin aamun herkästi antamalla lahjat eli pomolle kävin hakemassa 12 vuotiasta viskiä pullollisen (pelasin siinä joo hieman varmanpäälle) mutta pojille pitikin sitten miettiä jo hieman tarkemmin. Musiikki on kuulunut ja tulee kuulumaan keittiöön aina ja kaiken sen pilkkomisen ja keittämisen ja paistamisen ym keskellä on aina ollut kiva kuunnella radiota taustalta. Keittiön varustukseen kuuluu siis sellainen piskuinen radio josta sitten on kuunneltu mitä milloinkin sieltä sattuu tulemaan. Välillä pojat on halunnnut näyttää jonku hauskan jutun youtubesta ja sillon puhelin on heitetty tyyliin kattilaan että saadaan ääni kunnolla kuulumaan, joten kävin hakemassa langattomasti toimivan kaijuttimen. Nyt jokainen voi vuorollaan leikkiä mr DJ:tä ja taustalla soiva musiikki on aina mieleistä.

Muuten työpäivä menikin sitten todella vauhdilla ja kun päästiin nostamaan annoksia niin hetken päästä huomasinkin että kello on taas jo viisi eikä olla edes päästy vielä siivoamaan. Näin se aika vaan keittiössä menee. Mutta hauskaa oli ja kyllä mulla aina silmä lepää katsellessa sitä mitä lautaselle ollaan taas laitettu. Tässä ensimmäisessä annoksessa on nyt pääosassa se mustekala/kalmari jota edellisessä tekstissäni käsittelin.

Salmonete-mullus barbatus-rusotäplämullo

Bacalao eli turska

PLENTZIA

Viikonloppu meni oikeastaan pelkästään levätessä mutta tänään päätin jo heti aamusta tehdä jotain erilaista. Kävin Guggenheimin vieressä kahvilla ja totesin päivän olevan aivan liian nätti siihen että pyhittäisin sen pelkälle lepäämiselle, sitäpaitsi kämpän seinät alkoivat olla jo liiankin tutut. Otin ratikan keskustaan ja hyppäsin metroon. Metro ei ole minulle se kaikkein tutuin liikkumisen väline täällä syystä että en ole sitä hirveästi vielä tarvinnut. Välimatkat ovat lyhyitä ja minulla on ollut käytössä aina niin uskollinen bussi numero 11. Käytännössä se toimii kuitenkin ihan samalla tavalla kun Suomessakin ja jopa se kartta muistuttaa Helsingin metron karttaa. Ensin mennään yhtä linjaa joka sitten jakaantuu kahteen erisuuntaan menevällä linjalla. Koska suuntana oli Plentzia niin piti vain odottaa se metro kohdille joka siihen suuntaan menee. Helppoa. Olin sen verta tutkinut karttaa että osasin päätepysäkillä suunnistaa sillan yli ja lähteä kiertämään kylää vasemman kautta jokirantaa myötäillen kävelykatua pitkin. Tarkoituksena oli päästä merelle eli paikallisten suosimalle rannalle ja samalla katsastaa millaisesta paikasta on kysymys.

Kylä on varmasti parhaimmillaan sesonkiaikaan jolloin hieman varakkaammat kaupunkilaiset ovat saapuneet loma-asunnoilleen ja turistit täyttävät katukahvilat ja pikkuputiikit. Nyt syksyä vasten pystyin vain nauttimaan rauhallisuudesta ja mielessäni kuvittelemaan sen vilinän. Kaupunki itsessään on kaunis ja voisinkin helposti kuvitella viettäväni eläkepäiviä auringossa paistatellen ja nautiskellen hyvää viiniä. Historiallisesti paikka on myös merkittävä ja on paikaltaan ollut merkittävä kaupankäynnin ja vilkkaan satamatoiminnan paikkana ja vanhan kaupungin historiaa on pystytty jäljittää aina 1236 saakka. Jokainen voi halutessaan siitä käydä lukemassa http://www.plentzia.org/en-US/Tourism/Historyandstatisticaldata/Pages/default.aspx

Minä.. no.. kävelin kiertäen jokea pitkin aina rannalle saakka ja jatkoin katselemaan kuinka muutama nuori oli surffailemassa ehkä hieman vaatimattomilla aalloilla mutta selkeästi kuitenkin nauttien siitä.

Siinä oli leipäsen pääälle laitettu katkarapua, lohta ja lohen mätiä ja se oli hyvää :)

Olisi tämän päivän voinut huonomminkin viettää ja auringon jo hieman laskiessa totesin loppuviikosta olevani jo takaisin Suomessa. Näin se aika rientää..

Viimeinen työviikko

Aloitetaan tollaisella ihanalla kuvalla hummerisalaatista niin kaikille tulee heti alkuun hyvä fiilis :)

Tää viikko on menny kuten kaikki edeltävätkin todella nopeasti ja kaiken kiireen keskellä oon yrittänyt saada opittuakin jotain erilaista ja ihmeellistä. Tänään se oli Squid eli kalmari/mustekala. Olen nähnyt jo aiemmin sivusilmällä miten sitä käsitellään ja mihin sitä tulee ym mutta tänään sain itselleni käsiteltäväksi tuon merellisen herkun. Kaveri näytti kerran miten homma menee ja sitten vain kädet musteeseen (kirjaimmellisesti) ja hommiin. Ensin sormet niskasta peräpään alle ja sisuskalut vetämällä irti jolloin kaveri menee kahteen osaan. Seuraavaks sellainen pikkutasku irti vetämällä. Sitten lonkeroiden keskeltä suu sisään ja lonkerot yhtenä nippuna irti. Sisuskalut roskiin. Näin jäljelle jää kolme eri osaa käytettäväksi. Peräosan putsaus ja jonkinlainen "ranka" irti siitä (muistuttaa läpinäkyvää muovista tikkua) ja sit vaan vielä huuhdellaan kylmällä vedellä ja osat talteen jatkokäsittelyä varten. Peräpään saa helposti leikattua levyksi sen muodon takia ja siitä kun putsailee kalvot pois päästään jo erittäin lähelle lopputuotetta. Leikataan sopivan kokoisiin neliöihin ja niputetaan siten että levyjä on riittävästi päällekkäin. Pakastetaan ja pakastettu tuote vedetään sirkkelin läpi siten että siitä tulee noin millimetrin paksuisia pastamaisia nauhoja. Suolaa, öljyä ja vakuumiin jossa tuote kypsennetään. Ruohosipulia päälle ja ai että on hyvää :)

 Kuten kuvista huomaa niin käsiteltävänä oli kahta eri kokoa eli pikkukaveri noin 30cm ja sit toi isompi herra joka ei oikein halunnu mahtua edes gm-vuokaan.

No... Huomenna se sitten koittaa eli viimeinen työpäivä. Lahjat on ostettuna jo valmiiks mutta en halua spoilaa niitä vielä. Pakko myöntää et hieman haikee fiilis jo valmiiks mutta tässä on vielä paljon suunnitteilla vikalle viikolle jonka vietän täällä ihan vaan kultturin merkeissä. Ja ennenku ne jotka mut tuntee naureskelee mitään ni on mulla tonne Guggenheimiin jo lippu valmiina.

Kaiken kaikkiaan homma on ollut melko kreisiä. Kuten kaikki arvaa niin tällä hetkellä porukkaa viedään ku pässiä narussa ja sen alkaa huomaamaan. Ton michelin tähden saaminen on käytännössä tuplannu asiakasmäärän ja nyt alkaa tulla seinät ja jaksaminen vastaan kaikilla. Tuntuu hassulta lähtee "rintamakarkuriks" just ku on päässy porukkaan sisälle mut ei noi hommat kaadu yhteen harjoittelijaan. Iso hatunnosto koko porukalle pakko antaa. Tekevät hienoo duunia isolla sydämellä!!

Ravintola Kokken

Vapaapäivän kunniaksi päätin aloittaa päiväni kunnollisella lounaalla ja suuntasinkin vanhan kaupungin kupeeseen moikkaamaan kämppäkaveri Nikoa ravintola Kokkeniin. Tämän reissun ehdottomia kohokohtia!!

www.restaurantekokken.com

Erittäin Oivallista Itsenäisyyspäivää

Viikko on hujahtanut taas omalla painollaan ja taas ollaan lauantaissa. Erikoista tästä päivästä tekee sen että etukäteen erikseen pyysin kyllä tämän vapaaksi mutta koska elämä ei aina ole satua niin johtajan pyynnöstä lisäsin oman työpanokseni lauantain serviisiin. Lounas oli hurja ja voin vain kuvitella mitä ilta tuo tullessaan. Onneksi aamulla saa nukkua pitkään ja korvaava vapaa on maanantaina joten perus setillä mennään.

OIKEIN LOISTAVAA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE !!

Jotain uutta taas Aizianin keittiössä

Tässä kohdin ymmärrän jos jotakuta herkempää hieman aristaa mutta jostainhan ne herkut siihen lautaselle kuitenkin taiotaan.

Ja hieman aiemmasta tekstistä lainaten, tämän näköisestä annoksesta loppuenlopuksi on kyse.

Boned suckling pig with carrot and orange purée and soya sauce